Pohjois-Kymenlaakson kartanokierros

VERLAN KYLÄYHDISTYKSEN RETKI 24.5. 2015

Täysi linja-autolasti eli 50 henkilöä osallistui kartanokierrokselle. Pekka Vanhala keräsi lähtijöitä Kouvolan ja Verlan väliltä ja loput nousivat bussiin Verlasta. Lähtö Verlasta tapahtui klo 10.00.
Ensimmäinen kohde oli Vuohijärven Luonto- ja kulttuuritalo Vuohijärvellä. Tuomas Hoikkala otti meidät vastaan ja kertoi kirkon historiasta ja miten siitä tuli Luonto- ja kulttuuritalo.
Tutustuimme legendaarisen luontokuvaaja Hannu Hautalan elämäntyötä esittelevään erikoisnäyttelyyn Metsän poika sekä luontoaiheistaan tunnetun kuvanveistäjä Kauko Kortelaisen puu- ja kiviveistoksiin. Lisäksi oli esillä Vuoden luontokuvien 2014 parhaimmisto.
Kulttuuritalon viimeistely oli vielä hieman kesken, mutta me pääsimme ensimmäisenä ryhmänä tutustumaan taloon ja näyttelyihin. Kellotapulissa on vanhat Säkkijärven kirkon kellot ja niitä soitettiin meille tervetuliaisiksi.

Toinen retkikohteemme oli Kirjokiven kartano. Kartanon emäntä otti meidät vastaan ja kierrätti upean kartanon tiloissa ja kertoi kartanon mielenkiintoisen historian. Kirjokiven kartanon on rakennuttanut Rudolf Elving (1848-1927) 1890-luvun lopulla Pohjois-Valkealaan Tihvet-järven rannalle. Alkuperäispiirroksia ei ole löytynyt, mutta kartano mainitaan Eliel Saarisen tunnetuimpien töiden luettelossa. Kartanon maiden pinta-ala oli suurimmillaan n. 4600 hehtaaria. 1913 vuorineuvos myi suurimman osan Kymi-yhtiölle. Päiväkahvit ja maukkaan piiraan nautimme kartanon ruokasalissa ja terassilla kauniin järvimaiseman ympäröimänä.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Elimäkeä ja Moision kartanoa. Moision kartanon emäntä oli meitä ovella vastassa ja johdatteli toisen kerroksen isoon saliin, jossa hän kertoi kartanon historian.
Kartano on syntynyt Wrede-suvulle 1608 myönnetystä Elimäen läänityksestä. Nykyisen empiretyylisen päärakennuksen on suunnitellut Carl Engel ja se valmistui vuonna 1820. Moision kartanoa ovat hallinneet vuosisatojen aikana useat omistajasuvut. Vuodesta 1907 lukien kartanon on omistanut Elimäen kunta ja se on toiminut mm. vanhainkotina.

Taiteen aika Moisiossa alkoi 90-luvulla kun kouvolalainen Hasun suku vuokrasi kartanon Elimäen kunnalta. Kartanon näyttelytiloissa oli töitä useilta taiteilijoilta: Leena Asikainen, Raija Männistö-Koski, Riitta Nelimarkka, Juhani Palmu, Jaana Parkkali, Jouni Salonen ja Päivi Suomi. Kesägalleriassa oli lisäksi näytteillä Jaakko Stick:n ja Jessica Suomen töitä. Taidetta nautiskellessamme alkoi myös vatsassa kurnia ja keittiöstä leijuvat tuoksut toivat veden kielelle. Kohta olimmekin jo herkkupöydän ääressä valitsemassa herkkuja lautaselle. Ruoka oli herkullista ja sitä oli runsaasti tarjolla.

Lopuksi ajoimme vielä Mustilan Arboretumiin, jossa osa kävi viinituvassa, osa taimimyymälässä, osa Piiassa ja Rengissä – kukin mieltymyksensä mukaan.

Paluumatkalla ajoimme ensin Kouvolaan, jossa ensin kyytiin nousseet hyppäsivät kyydistä. Verlassa bussi oli klo 18.00. Aika jämpti 8 tuntia kulttuuria ja nähtävyyksiä hyvässä porukassa. Kaikki vaikuttivat reissuun tyytyväisiltä.

Hyvä kesänavaus. Kiitos järjestäjille.

Teksti Kari Mäkinen; kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)

Kevättalkoot Levonrannassa 8.5.

Ilahduttavan lukuisa joukko kylän väkeä oli ehtinyt kevätkiireiltään siistimään Levonrantaa kesäkuntoon. Klo 17 alkamisaikaan oli lehtiharavaosasto jo saamassa urakkansa tehtyä. Puoliksi maatunut lehtikasavuori levitettiin katteeksi pusikkoa tukahduttamaan ja venevalkaman oksaröykkiö sai tulta alleen.

Rantaa varjostanutta metsikköä oli syksyllä harvennettu ja kaadetut puut karsittu tukeiksi, jotka Verlan Saha oli nyt palauttanut lankkuina ja lautoina rantaan taaplattavaksi. Jonkin asteisten väärinkäsitysten takia emme saaneet nokipannukahvia, mutta hyvinpä suodatinkahvi maittoi ja mitä olisi talkoot ilman pullaa ja grillimakkaraa.Eväistä voimistuneina yritti miesväki kammeta rantaan mötkäytettyä laiturin kiinnityskiveä ojennukseen, mutta tällä kertaa äijien voimat olivat jo hiipuneet ja kivi jäi odottamaan konevoimia.

Levonrannan suurisuuntaiset kehitysajatukset mielessä hajaannuimme tahoillemme jatkamaan kesken jääneitä kevättouhuja.
Teksti Matti Hälikkä

Kuvat Arja Sorvali
Kuvaajan kommentti:  Ehdin paikalle niin  myöhään, etten päässyt toteuttamaan kampaajien toivetta.  Silloin kun he ovat todella tyytyväisiä työnsä tulokseen, heillä on tapana sanoa: “Harmi, kun en ottanut kuvaa ennen ja jälkeen!!”

 

Pajukurssi 3.5. Vannelahdessa

Pajukurssilla ei ollut suuren suuri osallistujamäärä, mutta puitteet olivat mahtavat. Huimalan Marjan ateljee ikkunanäkymineen oli kyllä luovuutta ajatellen ihan kymppi. Tosin pajun vitsat eivät taipuneet ainoastaan luovuudella, vaan vaativat suostuttelua ja maanittelua, johon Karhulan Pirjolla oli vuosien kokemuksella tarvittavat konstit.

Eihän Marja olisi Marja ellei hän olisi laittanut pöytää koreaksi. Ahkerat kurssilaiset pääsivät lämmittelemään kahvipöydän ääreen. Joku (lue kirjoittaja) jopa ihan ansiotta nautiskeli häpeilemättä tarjoilusta.

Kotiin viemisinä kurssilaisilla oli pajukaloja, -vene ja kukkatelineitä. Joku taisi tehdä loppuhötäkässä vielä sydänkoristeenkin.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali